Minä ja kasvatukseni

Vähän minusta

Olen Noora, nuori nainen, joka on nyt hurahtanut gerbiileihin pahemman kerran. Kaikki eläimet ovat minulle tärkeitä ja niitä löytyä kotoa melkoinen lauma. Asun Satakunnassa Eurassa Paneliassa. Koulutukseltani olen agrologi. Työskentelen vakuutusten parissa LähiTapiolassa elämänturvaajana. Kotoani löytyy gerbiileiden lisäksi, deguja, lemmikkilauma kesyhiiriä, pieni koira, kaksi kissaa, vuohia, ankkoja ja hevosia. Koko meidän eläintarhan löydät itseasiassa instagramista nimellä MaalaisTohinaa.

Olen aktiivinen jäsen Suomen Gerbiiliyhdistyksessä. Tällä hetkellä toimin SGYn hallituksen puheenjohtajana, jäsenetuvastaavana, näyttelyvastaavana ja kalenterivastaavana. Käyn aktiivisesti näyttelyissä ja neuvon mielelläni myös uusia kiinnostuneita. Virallisen kasvattajanimen sain loppuvuodesta 2020. Useimmiten olen myös tavattavissa erilaisilla messuilla, joissa SGY on mukana.

Kasvatukseni

Kasvatan argente ja agouti värisiä gerbiilejä, kuviolla ja ilman. Kasvatustyö on ollut hidasta, sillä argenteja ei ole pahemmin moneen vuoteen kukaan kasvattanut. Agouti hyppäsi mukaan argenten apuvärinä ja se on vakiintunutkin kasvattieni väreihin mukaan. Jonkun verran meillä on myös näiden kahden apuväreiksi käyviä värejä, joten myös muita värejä esiintyy kasvattieni joukossa. Luonne ja terveys ovat ehdottomasti tärkeimpiä kriteereitäni jalostuseläimiä valittaessa. Lisäksi tavoitteena on pyrkiä saamaan mahdollisimman pitkäikäisiä gerbiileitä. Kun perusasiat ovat kunnossa valintaan vaikuttavat geenit eli käytännössä minkä värinen gerbiili on ja mitä geenejä se sen myötä kantaa. Mietin myös vahvasti sukulinjoja kun suunnittelen yhdistelmiä. Haluaisin koko ajan, että kaikista uroksista on itselläni poika kasvamassa, jottei yksikään arvokkaista isälinjoista katkea. Kaikki poikueeni ovat tarkkaan harkittuja ja suunniteltuja. Meille pääsee tutustumaan gerbiileihin gerbiilipäivän muodossa ja poikasia noutaessa ovat myös vanhemmat useimmiten nähtävillä.  

Mitä gerbiilit minulle merkitsevät

Olen miettinyt pitkään mitä gerbiilit minulle ovat. Tärkeimpänä tietysti lemmikkejä, joita tykkään seurailla kaikki illat, mutta myös harrastus joka saa ajatukseni muualle. Näyttelyissä vietettyjen päivien aikana en mieti yhtään elämän murheita. Kaikki stressi katoaa. Tämä on ehkä harrastusta parhaimmillaan. Saatan myös tunti kaupalla istuskella sohvalla ja kirjoittaa geenipareja ylös, minkä värisiä poikasia saisinkaan milläkin yhdistelmällä. Mukavaa aivojumppaa, jossa jälleen taas kerran arjen murheet unohtuvat. 

Tärkeitä minulle ovat myös gerbiilikeskustelut. Toisten kasvattajien kanssa keskustellessa aika kuluu kuin siivillä. On mukava vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia. Nautin kaikista keskusteluista, jotka liittyvät gerbiileihin. On hauska keskustella toisten ihmisten kanssa, jotka ovat myös huomanneet lajin viehättävyyden. Tästä syystä kuulen mielelläni myös kasvattieni kuulumisia. On hienoa kuulla millaiset luonteet gerbiileille on kehittynyt ja miten poikaset ovat kasvaneet.

Olen joutunut monesti selittämään miksi gerbiilit ovat minulle niin tärkeitä. Joka kerta huomaan puolustavani harrastustani koko sydämestä. Se on minulle iso ja tärkeä osa elämääni. Gerbiilit tuottavat paljon surua, mutta huomattavasti enemmän iloa. Sitä ei huomaakaan kuinka aika kuluu niiden kanssa. Harrastus on kaiken kaikkiaan opettanut minulle paljon.

Gerbiili historiani

Gerbiilejä minulle tuli ensimmäisen kerran 2016 kesällä. Asuin tuolloin vielä vanhempieni luona ja talo oli jäämässä tyhjäksi kaikista eläimistä. Halusin ottaa jonkun lemmikin. Päädyin gerbiileihin, sillä ne oli helppo ottaa mukaan opiskelupaikkakunnalle vuokra-asuntoon. Ensimmäiset gerbiilini ostin eläinkaupasta. Ne olivat naaraat Nemo (black pied) ja Nipsu (nutmeg). Nipsun kuoltua seurasi totutuskierre kun hain Sissin (yellow fox collared) Nemolle kaveriksi. Nämä naaraat sain yhdistettyä ongelmitta. Nemon kuoltua Sissi ei ollutkaan enää niin innoissana uusista kavereista. Ensimmäisenä kokeiluun tulivat lilac naaraat Mymmeli ja Myy, jotka olivat näin jälkikäteen huomattuna jo lähempänä murkkuikää kuin luovutusikää kun ne ostin. Tämä totutus ei siis onnistunut ja hain ensimmäiset virallisen kasvattajan gerbiilit Cherry-Berry's gerbolasta, Liinun ja Leenun. Tällä kertaa poikasten ikä ei tullut ongelmaksi vaan ilmeisesti gerbiilien kemiat eivät vain kohdanneet. Totutus jäi jälleen onnistumatta ja minulla oli kolme laumaa gerbsuja. Sissi sai jäädä asustelemaan väliverkolle, jolloin uudet kaverit olivat kuitenkin nähtävissä ja haisteltavissa.

Sissi oli aivan mahtava persoona, joka sai paljon herkkuja ja käsittelyä. Kun Lappeenrannasta löytyi kotia etsivä toinen Sissi, en voinut vastustaa kiusausta yrittää yhdistää Sissit keskenään. Valitettavasti kuitenkin omalla Sissillämme oli ikää jo jonkin verran ja totutusverkolla ei ehditty kauaa oleskella kun se jo lähti paremmille purumaille. Tässä vaiheessa meille muuttivat Lappeenrannan Sissille uudet kaverit. Poikaset hai jälleen Cherry-Berry's gerbolasta ja ne saivat nimiksen Rommi ja Rusina. Näiden poikasten myötä päätin kokeilla näyttelyitä ja kasvatushaaveeni alkoivat kehittyä. Hurahdin näyttelyhin ja niissä tuleekin tänäpäivänä käytyä aina kun mahdollisuus siihen vain on.